Tässä nyt läjäpläjä pikku uutisia kerrottavana. Pientä kurkistusta elämäni uumeniin!

Tuli tässä ihan hiljattain täytettyä pyöreät maagiset kaksikymmentä vuotta! Jippiaijee, onko nyt sitten aikuinen? Enkö enään ole lapsi? Tai saatika sitten enään teini? Jos kiukuttelen nyt kaksikymppisenä niin ei kukaan voi murista, että tuo nyt on tuota teinien kiukuttelua tai muuta vastaavaa? Jes, pääsenkö vihdoinkin kiukkuamaan ilman että sitä leimataan mihinkään ihmeellisyyteen? Kun on ollut nämä teini-iän kiukuttelut, murrosiän kiukuttelut, uhmaiän ja muut mahdolliset, nyt olenkin sitten aikuinen nainen! Ei sillä että kiukuttelisin... Meinasin vaan että jos nyt sattuu kiukuttamaan, niin saa rauhassa suuren suurena aikuisena sitten olla vaan. Ja oliko tällä mitään perää, ei? Lyhyesti kuitenkin, 20-vuotias nykyään ja uudet tuulet puhaltavat. Psst, tein ensimmäistä kertaa täytekakun alusta loppuun AIVAN yksin ja tuli älyttömän herkullinen.

Ja niin, tässä sitä nyt myös on näitä kesän kivoja ukkos-tuuli-sade-raekuuro sunmuita myrskyjä ja sään vaihteluja ollut. Viimeisin joka tuossa viimeviikolla oli niin tuppasi sitten tekemään vähän vaurioitakin. Kullan kanssa oltiin äidin luona viettämässä viikonloppua kun tuo "myrsky" oli, niin siellä sitten kaatusi naapurin puu meidän pihaan. Kullan auto oli puun latvasta metrin päässä, joten onnea oli matkassa ettei päälle kaatunut!
Ja tässä pari kesäistä kuvaa eläinkunnan ihmetyksistä.


Ja sitten viimeiseen uutiseen jonka lupailin kertoa... Mietin ensin että kerronko vielä vai kerronko ylipäänsä ollenkaan etukäteen vaivaivai.. Päätin kuitenkin kertoa nyt, kun en malta odottaa ja olla purkamatta ja höpöttämättä asiasta! Perhe ja parhaimman ystävät kun joutuvat kuuntelemaan vuodatuksiani ja intoilujani tästä aiheesta koko ajan ja jatkuvasti ja lakkaamatta, niin pitäähän tätä asiaa päästä purkamaan ja hehkuttamaan teillekin. Nauttikaa! Elikkä...

Olen hankkimassa koiranpentua! AWW! Suomenlapinkoira uroksen varannut olen tästä pentueesta. Joku noista pienistä myyrän näköisistä palleroista on minun tuleva kultaseni. En ole mitään toivonut elämässäni enempää kuin sitä, että joskus hankin oman koiran! Olen potenut koirakuumetta monen monta vuotta, kolme kertaa erittäin korkeana ja kovana. Olen tehnyt suuren työn koira asian eteen ja nyt otin ratkaisevan askeleen elämässäni ja tässä asiassa. Olen niin intoa täynnä etten pysty tätä edes sanoin kuvaamaan.
Tuossa kuvassa pennut ovat 6päivän ikäisiä, eli aivan vauveleita, eikä ole silmätkään vielä auki. Pennut syntyivät 22.6. joten kohtahan niillä on ikää "jo" kaksi viikkoa. Kasvattaja lupaili että saan mennä pentuja katsomaan kun ovat silmänsä aikaisseet, jee! Kenneli on ihan lyhyen ajomatkan päässä kotoani, niin ei ole matka eikä mikään käydä vaikka joka viikko pentuja katsomassa. Jos kasvattaja vaan jaksaa minua katsella eikä menetä hermojaan yli-innokkaan ensimmäisen koiran tulevaa omistajaa.
Mutta koira asiaa lisää sitten kun tästä mukamas hieman rauhoitun innostuksestani. Nyt kun tekisi mieli vaan tunkea hymynassuja teksti täytee ja hokea "aww, ihanaa, loistavaa, oioi, hihi". Säästän teidät siltä tekstin raiskaukselta.
Haittaako jos blogissani tulee olemaan koira-aiheisia postauksia enemmän ja vähemmän silloin kun koiran saan kotiini vai pitäisikö minun tehdä koiralleni sitten ihan oma vuodatus ja kuvien jakelu blogi?Tähän loppuun voisin vielä esittää kysymyksen.
En kuitenkaan tahdo lukijoiden karkaavan sen vuoksi, että täytän blogini koira postauksilla.